Ministerien sopiva määrä olisi 15-16 – Sipilä kaavailee 12:ta

 

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoo lehtihaastattelussa (Ksml 16.3.), että seuraavassa hallituksessa pitäisi olla mieluiten vain 12 ministeriä.   Nyt ministereitä on 18.  Ministeriöitä on 12.

 

Olisi varsin radikaali pudotus muodostaa valtioneuvosto 12 ministeristä.  Säästöä tulisi tuntuvasti.  Kun Sipilä on lisäksi kaavaillut monen muun tapaan, että poliittisista valtiosihteereistäkin luovuttaisiin, olisi muutos erittäin suuri.

 

Tusina ministereitä periaatteessa voi riittää, jos hallituksessa on vain kolme tai enintään neljä puoluetta.  Kolmen puolueen koalitiossa salkut voisivat olla esimerkiksi 3, 4 ja 5.  Jos puolueita olisi enemmän, kukin saisi vielä vähemmän salkkuja.  Mielenkiintoista olisi nähdä, tyytyvätkö isoimmat puolueet monipuoluehallituksessa esim. 2-3 ministeriin.  Moni salkkua odottava kansanedustaja ainakin jäisi ilman ja pettyisi.

 

Jos hallituksessa on vain 12 ministeriä, on jokaisen ministerin työtaakka varsin suuri.  Yhdellä ministerillä olisi silloin johdettavanaan yksi kokonainen ministeriö.  Nyt ministeriöitä on jaettu varsin mielivaltaisesti eri henkilöille.  Se ei ole hyvä.

 

Ministeriksi nousee lähes poikkeuksetta puolueen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat.  Näillä on johdettavinaan ehkä isokin puolue ja sen kenttääkään ei voi neljäksi vuodeksi unohtaa.  Nykyisin ministerit ovat pääsääntöisesti myös kansanedustajia.  Eduskuntatyö sitoo paljon aikaa.  Erilaisia tapahtumia on ministerien kalenterit täynnä.  Niitä toki voi rajoittaa, mutta ei kokonaan sivuuttaa.  Maatakin on kierrettävä, jotta aktiivinen oppositio ei vie kaikkea huomiota.

 

Suurimmissa ministeriöissä on lukuisia osastoja ja jopa tuhanteen nouseva henkilöstö.  Ministeri on ministeriön päällikkö.  Hän lopulta vastaa kaikesta hallinnonalallaan.

 

Ministerit joutuvat matkustamaan paljon mm. Euroopassa ja muuallakin kansainvälisyyden yhä vain lisääntyessä.  Asiat ovat usein vaikeita.  Pitkät lennot rasittavat.  Kokousten määrä on suuri.  Lakisääteisiä ministerivaliokuntia on useita ja vapaaehtoisia lisäksi monia.  Kun ministerien määrä on vähäinen, sama ministeri joutuu erittäin monen ministerivaliokunnan jäseneksi. Kokousaikatauluja on vaikea rakentaa kaikille sopiviksi.  Hyvin erilaisiin asioihin perehtyminen vie aikaa ja voimia.  Avustajat eivät voi käyttää kaikissa tilanteissa ministerin valtaa.

 

Ministereillä on myös lomat. Heillä on yleensä perhe ja jonkinlainen yksityiselämäkin.  Joku saattaa olla joskus sairaana.  Ministerit joutuvat usein tuuraamaan toisiaan. Mitä vähemmän ministereitä, sitä enemmän tuuraamista tulee.  Hallituksen on oltava joka hetki valmiina kokoontumaan. Päätösvalta edellyttää vähintään viiden ministerin läsnäoloa.

 

Ministerit voivat siirtää rutiinitehtäviä virkamiesten vastuulle. Tässä on kuitenkin tietyt rajat.  Vastuu ei siirry. Uuden ministerin aloittaessa häneltä menee aikaa asioihin, virkamiehiin, osastoihin, ministeriön alaisiin virastoihin ja laitoksiin sekä menettelytapoihin perehtymiseen.  Suurimmissa ministeriöissä tähän saattaa kulua aikaa jopa vuosi tai enemmänkin.  

 

Ministerin on oltava luova ja innovatiivinen. Tämä edellyttää mm. riittävää lepoa ja vapaa-aikaa.  Jos ministerien määrä on pieni, innovatiivisuus helposti kärsii.  Toiminta saattaa lamaantua ja uudistustyö pysähtyä. 

 

Puheenjohtaja Juha Sipilä perusteli pientä ministerimäärää tiiviillä tiimityöskentelyllä. Hän ilmeisesti ajattelee, että rutiineja siirretään laajasti pois ministeriltä alemmalle tasolle.  Näin on viisasta tehdä.

 

Kuitenkin eteen tulee kysymys ministerien jaksamisesta ja ajan käytön rajallisuudesta.  Terveys on sen tehtävän hoitajalla oltava erittäin hyvä.  Löytyykö sellaisia, jotka neljä vuotta jaksavat sen työtaakan ja pyörityksen alla, mikä edessä olevallakin vaalikaudella varmasti on?  Tätä uskallan epäillä. Vastaavasta minulla on omakohtaista kokemusta.  Se oli raskasta aikaa, mutta mielenkiintoista ja antoisaa.

 

Onkohan puheenjohtaja Juha Sipilä ajatellut ja selvittänyt riittävästi ehdotustansa eri näkökulmista?  Varsinkin, jos valtiosihteerit lakkautetaan, muutos on, kuten totesin alussa, erittäin suuri.

 

Pidän 18 ministeriä, mikä on valtioneuvostolaissa säädetty enimmäismäärä, tarpeettoman suurena.  Ehkäpä 15-16 olisi nykyisessä tilanteessa sopiva määrä.  Se olisi työsuojelullisestikin perusteltavissa ja uskoakseni isänmaan etu.

 

Hallitusneuvotteluista tulee mielenkiintoiset. Yksi kiinnostuksen kohde on nyt ministerien määrä ja miten eri puolueet siihen suhtautuvat.

toimikankaanniemi
Perussuomalaiset Jyväskylä

Olen ollut kansanedustaja vv. 1987-2011 ja 2015 alkaen edelleen. Ministerinä (UM ja STM) olin vv. 1991-94. Olin kaikkien ministerivaliokuntien ja monien työryhmien jäsen. Eduskuntatyössä ollessani olen ollut liki jokaisen valiokunnan jäsen tai varajäsen jossakin vaiheessa.
Olen valtiovarainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Lisäksi olen Eduskunnan ja Kansaneläkelaitoksen tilintarkastaja sekä Finnfund Oy:n hallintoneuvoston jäsen.
Tulin ylioppilaaksi Vammalan yhteislyseosta ja opiskelin Tampereen yliopistossa kunnallistutkinnon pääaineena kunnallisoikeus. Opiskelun jälkeen olin kunnallisvirkamiehenä noin 12 vuotta 1975-87.
Uuraisten kunnanvaltuuston puheenjohtajana olin vv. 2001-2014. Lisäksi olin Keski-Suomen maakuntavaltuutettu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymän valtuutettu saman ajan. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen ja Kehitysyhtiö Jykes Oy:n hallituksen jäsen sekä Vitapolis Oy:n hallituksen puheenjohtaja olin 2013-2014.
Nykyisin olen Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen ja Keski-Suomen maakuntavaltuuston varajäsen. Edelleen olen Suomen Kuntaliiton hallituksen ja työvaliokunnan jäsen sekä Kuntaliitto Holding Oy:n ja Suomen Kuntasäätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu