Ministerien sopiva määrä olisi 15-16 – Sipilä kaavailee 12:ta
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoo lehtihaastattelussa (Ksml 16.3.), että seuraavassa hallituksessa pitäisi olla mieluiten vain 12 ministeriä. Nyt ministereitä on 18. Ministeriöitä on 12.
Olisi varsin radikaali pudotus muodostaa valtioneuvosto 12 ministeristä. Säästöä tulisi tuntuvasti. Kun Sipilä on lisäksi kaavaillut monen muun tapaan, että poliittisista valtiosihteereistäkin luovuttaisiin, olisi muutos erittäin suuri.
Tusina ministereitä periaatteessa voi riittää, jos hallituksessa on vain kolme tai enintään neljä puoluetta. Kolmen puolueen koalitiossa salkut voisivat olla esimerkiksi 3, 4 ja 5. Jos puolueita olisi enemmän, kukin saisi vielä vähemmän salkkuja. Mielenkiintoista olisi nähdä, tyytyvätkö isoimmat puolueet monipuoluehallituksessa esim. 2-3 ministeriin. Moni salkkua odottava kansanedustaja ainakin jäisi ilman ja pettyisi.
Jos hallituksessa on vain 12 ministeriä, on jokaisen ministerin työtaakka varsin suuri. Yhdellä ministerillä olisi silloin johdettavanaan yksi kokonainen ministeriö. Nyt ministeriöitä on jaettu varsin mielivaltaisesti eri henkilöille. Se ei ole hyvä.
Ministeriksi nousee lähes poikkeuksetta puolueen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat. Näillä on johdettavinaan ehkä isokin puolue ja sen kenttääkään ei voi neljäksi vuodeksi unohtaa. Nykyisin ministerit ovat pääsääntöisesti myös kansanedustajia. Eduskuntatyö sitoo paljon aikaa. Erilaisia tapahtumia on ministerien kalenterit täynnä. Niitä toki voi rajoittaa, mutta ei kokonaan sivuuttaa. Maatakin on kierrettävä, jotta aktiivinen oppositio ei vie kaikkea huomiota.
Suurimmissa ministeriöissä on lukuisia osastoja ja jopa tuhanteen nouseva henkilöstö. Ministeri on ministeriön päällikkö. Hän lopulta vastaa kaikesta hallinnonalallaan.
Ministerit joutuvat matkustamaan paljon mm. Euroopassa ja muuallakin kansainvälisyyden yhä vain lisääntyessä. Asiat ovat usein vaikeita. Pitkät lennot rasittavat. Kokousten määrä on suuri. Lakisääteisiä ministerivaliokuntia on useita ja vapaaehtoisia lisäksi monia. Kun ministerien määrä on vähäinen, sama ministeri joutuu erittäin monen ministerivaliokunnan jäseneksi. Kokousaikatauluja on vaikea rakentaa kaikille sopiviksi. Hyvin erilaisiin asioihin perehtyminen vie aikaa ja voimia. Avustajat eivät voi käyttää kaikissa tilanteissa ministerin valtaa.
Ministereillä on myös lomat. Heillä on yleensä perhe ja jonkinlainen yksityiselämäkin. Joku saattaa olla joskus sairaana. Ministerit joutuvat usein tuuraamaan toisiaan. Mitä vähemmän ministereitä, sitä enemmän tuuraamista tulee. Hallituksen on oltava joka hetki valmiina kokoontumaan. Päätösvalta edellyttää vähintään viiden ministerin läsnäoloa.
Ministerit voivat siirtää rutiinitehtäviä virkamiesten vastuulle. Tässä on kuitenkin tietyt rajat. Vastuu ei siirry. Uuden ministerin aloittaessa häneltä menee aikaa asioihin, virkamiehiin, osastoihin, ministeriön alaisiin virastoihin ja laitoksiin sekä menettelytapoihin perehtymiseen. Suurimmissa ministeriöissä tähän saattaa kulua aikaa jopa vuosi tai enemmänkin.
Ministerin on oltava luova ja innovatiivinen. Tämä edellyttää mm. riittävää lepoa ja vapaa-aikaa. Jos ministerien määrä on pieni, innovatiivisuus helposti kärsii. Toiminta saattaa lamaantua ja uudistustyö pysähtyä.
Puheenjohtaja Juha Sipilä perusteli pientä ministerimäärää tiiviillä tiimityöskentelyllä. Hän ilmeisesti ajattelee, että rutiineja siirretään laajasti pois ministeriltä alemmalle tasolle. Näin on viisasta tehdä.
Kuitenkin eteen tulee kysymys ministerien jaksamisesta ja ajan käytön rajallisuudesta. Terveys on sen tehtävän hoitajalla oltava erittäin hyvä. Löytyykö sellaisia, jotka neljä vuotta jaksavat sen työtaakan ja pyörityksen alla, mikä edessä olevallakin vaalikaudella varmasti on? Tätä uskallan epäillä. Vastaavasta minulla on omakohtaista kokemusta. Se oli raskasta aikaa, mutta mielenkiintoista ja antoisaa.
Onkohan puheenjohtaja Juha Sipilä ajatellut ja selvittänyt riittävästi ehdotustansa eri näkökulmista? Varsinkin, jos valtiosihteerit lakkautetaan, muutos on, kuten totesin alussa, erittäin suuri.
Pidän 18 ministeriä, mikä on valtioneuvostolaissa säädetty enimmäismäärä, tarpeettoman suurena. Ehkäpä 15-16 olisi nykyisessä tilanteessa sopiva määrä. Se olisi työsuojelullisestikin perusteltavissa ja uskoakseni isänmaan etu.
Hallitusneuvotteluista tulee mielenkiintoiset. Yksi kiinnostuksen kohde on nyt ministerien määrä ja miten eri puolueet siihen suhtautuvat.
Mielestäni Suomen valtiontalouden tervehdyttäminen tulisi aloittaa juuri miniesterien määrän vähentämisellä. Tämä voisi sitten myöehmmin johtaan myös ministeriöiden vähentämiseen.
Näin ollen minsterien keski-iän tulisi olla korkeintaan 45 vuotta. Tuossa iässä vielä jaksaa tehdä töitä ja samalla karsia ylimääräistä henkilökuntaa.
Ilmoita asiaton viesti
Pertti, sinulla mielenkiintoisia näkökulmia. Valtion menojen säästäminen on tärkeä asia. Toisaalta säästäminen väärästä paikasta voi tulla hyvinkin kalliiksi.
Olin ministerinä ulkoministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Molemmat ovat tavattoman isoja. Ulkoministeriössä kansainväliset tehtävät ja matkustelu ovat lähes jokapäiväistä. Se on raskasta ja vaativaa. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laaja toimina-ala, valtavasti virkamiehiä, erittäin iso budjetti. Sen hallitseminen ja hoitaminen vaatii tavattoman paljon.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös iso. Samoin työ- ja elinkeinoministeriö. Niissä yksi ministeri joutuu koville.
Työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö yhdistettiin taannoin. Se oli iso projekti eikä ole kaikilta osin vieläkään täysin luontunut.
Pitkään on puhuttu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä. Se tuskin helposti onnistuu. Muista yhdistämisistä ei ole näkynyt pohdintoja.
Tuo ministerien keski-iän määrittely on mielenkiintoinen ajatus. Nuorilla on voimia ja kykyjä, mutta ei syvällistä asiantuntemusta ja osaamista johtaa valtavan isoa organisaatiota. Ministerin posti ei oikein sovi harjoittelupaikaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni määrä ei ole niinkään ratkaiseva, ennemmin pitäisi panostaa laatuun. nyt meillä ministereinä aivan kokemattomia ja vailla tarvittavaa koulutusta olevia.
Ministerin työ ei mikään harjottelupaikka eikä kuntotesti, joten iällä ei väliä vaan enempikin älyllä ja kokemuksella.Eikä kunto ole iästä kiinni,monet nuoret ihan plösöjä, katoppa vaikka kyselytuntia, ni näet millasii 45-vuotiaita siellä istuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ministereiden määrän suorat vaikutukset valtion talouteen ovat hyvin vähäiset. Siinä mielessä ministerien määrän vähentämisellä ei saada paljoa säästöä. Sen sijaan ministereiden määrän välilliset vaikutukset voivat olla hyvin suuret. Tämä hallitus on osoittanut selvästi, että liian suuri joukko ei pysty neuvottelemaan eikä tekemään päätöksiä. Lisäksi yksittäiset ministerit puuhastelevat omiaan sekä yrittävät kasvatella reviireitään ja niiden budjetteja. Se on tullut erittäin kalliiksi. Sellaisten suurten maiden kuin USA:n, Iso-Britannian ja Saksan hallituksissa on 15 – 16 ministeriä. Suomen olisi syytä pärjätä pienemmällä joukolla. Sipilän esittämä 12 vaikuttaa sangen sopivalta. Erilaisista poliittisista valtiosihteereistä ja muista vastaavista eroon pääseminen on vielä ministereiden määrän vähentämistäkin tärkeämpää. Se loisi painetta ministereiden osaamisvaatimuksia kohtaan. Nythän on varsin yleisesti selitelty, että ei ministerin tarvitse osata hallinnonalansa asioita, kun avustajat ja virkamiehet osaavat. Se on vähän samaa kuin isossa firmassa sanottaisiin, että toimitusjohtajaksi voidaan poimia mies kadulta, kun firmassa on asiantuntijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä pienempi on porukka, niin sitä paremmin voidaan muodostaa kokonaisuus. Tässä nimen omaan on kysymys seuraavassa hallituksessa, jolla pitää olla hyvin selkeä yhtenäinen tavoite. Jolloin vähenpi on enemmän, sillä hallitusohjelman ja sen tavoitteiden vieminen ministeriöihin on oleellista, jossa työ mitä jokainen ministeriö lähtee tekemään on hallituksessa yhdessä sovittu, tämä siksi että ei tule samanlaista kana tappelua kuin tuli sote laista.
Siksi on paras että hallitus ne asiat jotka on oleellisia, joihin voi lukea sote, IT, ihmisoikeuksien toteutuminen hallinnossa ja lupa byrokratian yksinkertaisten on vain yhden ministerin hallinnassa.
Tämä vaati puolueilta paljon, sillä joutuvat tottua an luottamaan toisiinsa, sekä sietämään sellaisiakin päätöksiä jotka ovat ikäviä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaksipuolue järjestelmä ja kansanedustajien määrä noin 100 ja niin edelleen.Säästöt on aloitettava oikeasta päästä.
Ilmoita asiaton viesti
Noin 82 miljoonaisen Saksan parlamentti eli liittopäivät koostui v. 2009 622 edustajasta. Tuon mukaisesti meille riittäisi 42 kansanedustajaa.
No, olkoon menneeksi. Saksalaiset ovat tunnetusti meitä tehokkaampia, joten sata edustajaa meilläkin saattaisi jo riittää.
Ilmoita asiaton viesti
Joopajoo. Ja lähes 200 miljoonan asukkaan Venäjällä on vain yksi kansanedustaja. Sieltä vielä halvempi ja tehokkaampi malli?
Saksassa on noiden mainitsemiesi lisäksi osavaltioparlamentit joiden erustajamäärä olisi laskettava mukaan, jotta vertailussa olisi vähääkään järkeä.
Vakvasti, muuten: itse olen sitä mieltä, että yksikin tosiaan riitäisi – kunhan se olen minä.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun huomasit vihin viimeistään Toimin viimeisestä kommentista.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ongelmat eivät poistu ministerien määrän vähentämisellä. Ministereitä voisi olla vaikka nykyistä enemmän, jos he oikeasti kantaisivat paljon mainostettua poliittista vastuuta.
Sen sijaan päätöksentekoa parantaisi valtiosihteereiden määrän vähentäminen – erityisesti ministereiden poliittisista määräaikaisista valtiosihteereistä (erityisavustajista) luovuttaessa. Erityisavustajien määrä lähentelee jo puoltasataa, ja määrä on lyhyellä aikaa kaksinkertaistunut. Kaikkiaan esimerkiksi aiemman Kataisen hallituksen ministereitä avusti 149 henkilöä (valtiosihteerit, erityisavustajat, assistentit ja sihteerit..).
Järjestelmä on nyt ollut käytössä 10 vuotta, ja päätöksenteko on vain tuona aikana vaikeutunut. Hasardien tapahtuessa ministeri on voinut luistaa vastuutaan. Syyksi on riittänyt vaikka yleispätevästi ”tietokatkos”.
Valittakoon vähemmän niitä kädettömiä ministereitä, niin pärjätään pienemmällä avustajakunnalla.
Parempi soppa vähemmillä kokeilla.
Ilmoita asiaton viesti
Kai, tuo kertomasi ministerin vastuu ei tule toteutumaan sillä että ministerien määrää listään tai lasketaan. Maan tapa jatkuu, sillä onhan nähty kuinka ministerit ovat ainakin yrittäneet siirtää vastuutaan virkamiehille. Eivät he tunnista omaa vastuutaan, eikä sitä näytetä heille kerrottavan valvojien taholtakaan.
Samaa mieltä että kunkin ministerien avustajien määrää on vähennettävä. Mitä enemmän on sopankeittäjiä sen enemmän syntyy sakeaa soppaa. Avustajien määrää on todellakin aivan huimaa luokkaa, joka näkyy jo tämän hallituskauden saavutuksissa. Ei ole oikein saatu kasaan hyväksyttävissä olevaa esitystä.
Ja mikä tärkeintä on tietenkin se että ministeriksi ei nimitetä mitään harjoittelijoita vaan asiansa tuntevia edustajia. Jos kansanedustajista ei sellaisia löydy, niin sitten ulkopuolelta kyllä on saatavissa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kai, tuo kertomasi ministerin vastuu ei tule toteutumaan sillä että ministerien määrää listään tai lasketaan”.
Kunkin ministerin vastuulle tulevia asioita voidaan jakaa. Tämä jakohan joka tapauksessa tehdään aina hallitusta muodostettaessa. Ei ole pakko kasata yhden ministerin harteille liikaa toisistaan poikkeavia vastuualueita. Siksi ministereitä voisi olla vaikka enemmänkin, jos tarve niin vaatii. Mutta avustajakuntaa vähemmän.
Ministerin pitää kantaa se vastuu. Tämä valtiosihteeri-erityisavustajajärjestelmä vain hämää vastuunjakoa – ainakin kansalaisten silmissä. Se antaa myös lobbareille kuten etujärjestöjen edusmiehille enemmän vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon – siis ohi demokratian.
Ilmoita asiaton viesti
Taas asiallista ja täysin aiheellista pohdintaa Kankanniemeltä, ja hänellähän on ministeri- ja kansanedustajakokemusta ja myös kokemusta puoleueen puheenjohtajuudesta. … Joten Kankaanniemeä kannataisi kuunnella yhen jos toisenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä pelkkä ministerien määrä ei ole ongelma. Ongelma on, että määrä ei perustu hallinnon tarpeisiin, pragmatiikkaan, vaan poliittisiin ”tarpeisiin”. Ministerien määrää on kasvatettu ministeriöiden määrää nopeammin, jotta saataisiin hallitukseen jäseniä useammasta puolueesta paremmin hallituksen voimasuhteita vastaavasti.
Kehitys on suoraa seurausta siitä, että maan yhteiskuntajärjestyksessä on luovuttu itsenäisyyden aikaisten perustuslakien perusperiaatteista, vallan nelijaosta, ja muutettu hallintoa puolivillaisen puolittaisesti kansanvallasta yhä parlamentaristisempaan suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Vertailu muihin maihin on hieman hankalaa. Esim. Saksa on liittovaltio, jossa osavaltioilla on laajat valtaoikeudet ja oma parlamentti ja hallitus.
Totean vielä, että meillä on 3-4 suurta ministeriötä, joissa yhden ministerin työmäärä on iso. Niiden jakaminen on vanha perinne.
Hallinnosta pitää säästää, mutta demokratiasta ei ole syytä luopua.
Ilmoita asiaton viesti
Kekkosen aikaan ei ollut demokratiaa niin kyllä demokratia yliarvostettu.
Ilmoita asiaton viesti
Olen pitänyt Toimi Kankaanniemeä ajattelevana ja ihan fiksuna tyyppinä.
Kankaanniemen oma ministeritoimi kun ei suuria kehuja aikoinaan ansainnut, sori vaan. Ministeri-taustalla olisi odottanut sen kokemuksen näkyvän huomattavasti vahvempana kuin nyt tämä Sipilän suunnitelmien hieman onneton arvostelu. Nyt jos koskaan tarvitaan joitain tahoja kirpaisevaa muutosta valtion hallintoon.
Sipilä on todellakin arvioinut, vahvana johtajana, ministerien määrän aivan oikein, 12 riittää oikein hyvin. Ao. virkoihin on vain valittava todella päteviä, kokeneita politiikan ja johtamisen ammattilaisia. Näitä ei valtakunnassa liikaa ole. Mielestäni edes pitkä poliitikon kokemus ei pätevöitä vastuulliseen ministeriön oikeaan johtamiseen. Leimaa antavin käsite hallitukselle on hallittu johtajuus ja saumaton yhteistyö siinä oikean johtoryhmän tapaan.
Myös valtiosihteereiden poistaminen terävöittää valtion hallintoa. Turhien lehmänkauppojen ees taas vatvominen ja hommien keksiminen turhalle väelle ei edesauta mitään hallituksen strategisten päätösten ohjauksessa, toteutuksessa ja valvonnassa. Parasta edelleen myös olisi, jos koaliitio nojaisi kolmen pääpuolueen varaan. Koko viimeisen 4 vuoden ajan paras puoluekoostumus on kallistunut Suomen Keskustan, Perussuomalaisten ja Demarien osalle.
Nyt kun hallituksen kokoonpanossa tulee ensimmäistä kertaa johtamisen oikea ammattilainen päättämään ministerienkin valinnoista ilman sulle-mulle hyvävelipainolastia ja johtamaan valtionhallinnon strategista toiminnan johtamista, on viimeinkin toivoa Suomen kääntymisestä nousu-uralle. Sitä Suomen kansa nyt toivoo ja odottaa. Sillä käynnistyy kaikkien motivointi ja innostus itsenäiseen suomalaiseen työhön ja yrittämiseen.
Valitettavasti kansakunnan hallituksessa ei ikä, varsinkaan nuoruus, ei ole enää se moderni ainoa kriteeri vaan ministereillä on oltava osoitettu sekä poliittinen laaja kokemus sekä rautainen johtamisen osaaminen, kuin myös terveys. Jos tällaisia em. kriteereiden hallitsevia nuoria löytyy, ei ikä toki pelkästään estekään ole.
Nyt lopettavalla historian huonoimmalla hallituksella on juuri em. vahvuudet puuttuneet lähes kokonaan.
Ilmoita asiaton viesti
”…onneton arvostelu…” Pohdin asiaa oman kokemukseni pohjalta. En ainoastaan ministerinä, vaan 24 vuoden kansanedustajuuden. Arvelen tuntevani asiaa hieman paremmin kuin moni muu, jolla ei vastaavaa kokemusta ole.
Ministerin työ on erittäin vaativa. Kun samalla on puolueen puheenjohtajistossa, kansanedustaja, perhe jne. Ministerin pitää sekä johtaa, tehdä päätöksiä että luoda uutta. Julkisuus riepottaa. Ongelmia kaatuu koko ajan syliin, vaikka kuinka hyvin työnsä osaisi ja tekisi. Kansainväliset paineet tulevat idästä ja etelästä. Matkat ja vierailut on hoidettava. Epäinhimillistä elämää ei kukaan jaksa loputtomiin, vaikka olisi erittäin terve.
Oma ministerikauteni osui syvän laman aikaan. Silloin hallitus ei onnistunut. Iiro Viinasta haukuttiin valtavasti. Jännittävää, että nyt Ahon hallitusta ei pidetä kaikkien aikojen huonoimpana, vaan nykyistä. Ei siitäkään huolimatta, että olin siinä hallituksessa vahvasti mukana kaikessa päätöksenteossa Viinasen rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti