Tasan kaksi vuotta kriisiyöstä, jolloin Sipilän hallitus kaatui… melkein…

 

Oli marraskuun 6. päivä 2015.  Pääministeri Juha Sipilä valmistautui marssimaan Mäntyniemeen. Hallitus oli henkitoreissaan. Maakunnat, sote ja valinnanvapaus ahdistivat.

 

Jo torstaina 5.11. kolmessa eduskuntaryhmässä käytiin tilannetta läpi. Pääministeri kävi ryhmäkokouksissa. Pani selän seinää vasten. Seuraavana päivänä ryhmäkokous jatkui täysistunnon jälkeen. Käytin pari puheenvuoroa.

 

Pääministeri kutsui perjantaina 6.11.2015 koolle yhteispalaverin klo 15:ksi valtioneuvoston linnaan. Ps-ryhmä nimesi neuvottelijoiksi ministerien Timo Soinin ja Hanna Mäntylän lisäksi allekirjoittaneen sekä edustajat Pirkko Mattilan ja Vesa-Matti Saarakkalan.

 

Tunnelma kokouksessa oli äärimmäisen kireä. Kolmannen hallituspuolueen silloinen puheenjohtaja huusi kuin raivohärkä. Istui vieressäni. Hän kutsui paikalle varapuhemies Risikon ja edustaja Zyskowicsin.  Joukko oli iso.

 

Edustaja Saarakkala joutui poistumaan ennen alkuiltaa. Pian perässä myös edustaja Mattila.  Lopulta jäin kahdestaan ministeri Mäntylän kanssa edustamaan Perussuomalaisia. 

 

Ilta venyi, mutta sopua ei alkanut syntyä. Hieman ennen puolta yötä syntyi Kepun ja Kokoomuksen vastuuministerien esitys. Siinä Kepu oli saamassa intohimonsa mukaisesti 18 (15+3) maakuntaa ja Kokoomus laajan valinnanvapauden.  Molempien puolueiden neuvottelijat hyväksyivät sen nopeasti.

 

Vuorokauden vaihtuessa lauantaiksi olin sivuhuoneessa ministeri Mäntylän kanssa kahden pohtimassa esitystä. Ministeri piti sitä mahdottomana ja järjettömänä. Ei olluit valmis hyväksymään. Asiallisesti olin täysin samaa mieltä. 

 

Panokset olivat kuitenkin erittäin suuret. Sipilän hallituksen kaatuminen tai jatkaminen.  Totesin ministeri Mäntylälle, että jos hylkäämme esityksen, hallitus kaatuu. Syy on meidän kahden. Miten selitämme sen puolueelle ja eduskuntaryhmälle? Entä mitä ajattelee kansa, kun Ps kaataa hallituksen vain puoli vuotta sen muodostamisen jälkeen?  Entä jos ajaudumme uusiin vaaleihin, kun Ps:n kannatus gallupeissa on pudonnut huhtikuun vaalien 17,7%:sta noin 10%:iin? 

 

– Meidän on tämä pakko hyväksyä ja luottaa siihen, että voimme jatkovalmistelussa taistella järjettömyyksiä vastaan, totesin ministerille.  Tyytymättömänä hän antoi periksi. Kunnioitan yhä hänen rajua taisteluaan ja kannan osaltani vastuun hallituksen pystyssä pitämisestä.

 

Kellon lähetessä yhtä yöllä lauantain puolella todettiin ratkaisu syntyneeksi.  Tiedote lähti jakeluun. Pääministeri ei lähtenyt Mäntyniemeen, vaan nukkumaan. Kuten me muutkin. 

 

Tuon dramaattisen illan ja yön jälkeen olin monissa sote-neuvotteluissa. Niissä ratkaisua yritettiin muuttaa kelvolliseksi malliksi. Vaikeaa oli. Valmista ei ole vieläkään. Ei, vaikka kaksi vuotta tuli täyteen viime yönä. 

 

Mikä Taiston päivänä 7.11.2015 tehdyssä ratkaisussa oli meille niin vaikeaa? Molemmat pääkysymykset.

 

Me emme pitäneet 18 (15+3) maakuntamäärää järkevänä. Enintään 15, mieluimmin 12, olisi taannut riittävän vahvat taloudelliset ja toiminnalliset hartiat valtavalle uudistukselle. Kepu halusi nykyistä maakuntajakoa vastaavan määrän. Kaikkien 18 maakunnan kunnallisneuvoksille piti saada satraapin paikat. Mitä enemmän maakuntia, sitä suurempi valta puolueella. Järki sai väistyä.

 

Me pidimme Kokoomuksen vaatimaa mahdollisimman laajaa valinnanvapautta äärettömän riskialttiina.  Se avaisi hallitsemattomat yksityiset markkinat ja olisi taloudellisesti ja toiminnallisesti hyppy tuntemattomaan.  Kokoomus katsoi, että nyt jos koskaan on mahdollista ajaa julkista sektoria alas ja avata yksityisille, pääosin kansainvälisille markkinatoimijoille miljardimarkkinat veronmaksajien piikkiin. Ideologia voitti vastuullisuuden. Sivutuotteena monelle kokoomuslaiselle on jo nyt avautunut rahakkaat työmarkkinat.

 

Olen parin viime vuoden aikana monesti miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt 7.11.2015 puolilta öin sanoa "EI KÄY".  Olisiko hallitus kaatunut?  Olisivatko edessä olleet uudet vaalit?  Perussuomalaisten kannatus gallupeissa oli pudonnut jo tuolloin huhtikuun vaalien 17,7%:n tasosta noin 10%:iin. 

 

Yhtä dramaattisen tilanteen kohtaisin 5.4.1992, kun Ahon hallituksessa pääministeri kysyi, jatkammeko vai lyömmekö hanskat tiskiin. Tuolloin maa oli äärettömän vakavan talouskriisin, lähes konkurssin, partaalla. Päätimme jatkaa. Suomi pelastui. 

 

Siitä olen täysin varma, että kaksi vuotta sitten ministeri Mäntylän ajama ja vahvasti tukemani maakunta-sote-malli olisi ollut varsin hyvä. Siis 12 maakuntaa, julkisvetoinen sote ja hitaasti ja harkiten toteutettava valinnanvapauden laajentaminen asiakkaan/potilaan etu edellä. Siinä mallimme lyhyesti. 

 

Kuten tiedämme, Sipilän hallitus on yhä vuoden 2015 pimeän marraskuisen yön huonojen päätösten vanki. Jälleen ensi helmikuussa kokoomuslainen valinnanvapausmalli, jonka Kepu ja siniset vast'ikään hyväksyivät lausunnolle lähetettäväksi, törmää ylitsepääsemättömiin ongelmiin, osin perustuslain, osin toiminnallisten epäkohtien ja varsinkin kustannusvaikutusten takia. Kaatuuko hallitus siihen, sen näemme!

 

Häikäilemätön valtapolitiikka ja sokea ideologiaintoisuus ovat huono yhdistelmä tehdä lehmänkauppoja. Kansa maksaa ja kärsii.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

toimikankaanniemi
Perussuomalaiset Jyväskylä

Olen ollut kansanedustaja vv. 1987-2011 ja 2015 alkaen edelleen. Ministerinä (UM ja STM) olin vv. 1991-94. Olin kaikkien ministerivaliokuntien ja monien työryhmien jäsen. Eduskuntatyössä ollessani olen ollut liki jokaisen valiokunnan jäsen tai varajäsen jossakin vaiheessa.
Olen valtiovarainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Lisäksi olen Eduskunnan ja Kansaneläkelaitoksen tilintarkastaja sekä Finnfund Oy:n hallintoneuvoston jäsen.
Tulin ylioppilaaksi Vammalan yhteislyseosta ja opiskelin Tampereen yliopistossa kunnallistutkinnon pääaineena kunnallisoikeus. Opiskelun jälkeen olin kunnallisvirkamiehenä noin 12 vuotta 1975-87.
Uuraisten kunnanvaltuuston puheenjohtajana olin vv. 2001-2014. Lisäksi olin Keski-Suomen maakuntavaltuutettu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymän valtuutettu saman ajan. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen ja Kehitysyhtiö Jykes Oy:n hallituksen jäsen sekä Vitapolis Oy:n hallituksen puheenjohtaja olin 2013-2014.
Nykyisin olen Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen ja Keski-Suomen maakuntavaltuuston varajäsen. Edelleen olen Suomen Kuntaliiton hallituksen ja työvaliokunnan jäsen sekä Kuntaliitto Holding Oy:n ja Suomen Kuntasäätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu