Iloa, eloa ja älyä! Kansamme parhaaksi!

Perintöoikeus yli sukupolven - verokevennys leskelle ja alaikäisille

 

Suomalaisten eliniän odote on nyt noin 81 vuotta.  Hyvätuloiset ja varakkaat elävät keskimäärin hieman pitempään kuin heikommassa taloudellisessa asemassa olevat.

Parisuhde solmitaan ja lapset hankitaan pääosin 28-35 vuotiaina.  Hajonta tietysti on suurempi.

Em. luvuista ja myös omasta kokemuksesta voidaan päätellä, että vanhempien varallisuus periytyy lapsille silloin, kun lapset ovat keskimäärin 55-60-vuotaita.  Tässä vaiheessa lapset lähestyvät eläkeikää ja ovat tehneet pääosan elämäntyöstään.  He ovat hankkineet asunnon, auton, vapaa-ajan asunnon ja mahdollisesti kohtuullisen osakesalkunkin ja velat on maksettuina eikä huollettavia ole.

Tähän elämänvaiheeseen noin 60--vuotiaat lapset saavat perinnön 85-95-vuotiaina kuolleita vanhemmiltaan.

Näillä noin 60-vuotiailla on omia lapsia, jotka ovat tässä vaiheessa noin 30-vuotiaita. Nämä lastenlapset ovat perustamassa perhettä. He ovat edellisellä vuosikymmenellä opiskelleet ja nyt hankkivat asunnon ja auton sekä lapsia. Velkataakka on suurimmillaan.  Työsuhteen epävarmuus luo omat hankaluutensa.

On syytä pohtia sitä, olisiko perintöoikeus syytä siirtää yli yhden sukupolven. Siis isovanhempien varallisuuden perisikin noin 60-vuotiaiden lasten sijaan noin 30-vuotiaat lastenlapset. 

Tämä ajatus ei koske perintöverotusta. SItäkin voi toki tässä yhteydessä pohtia mm. siltä osin, että onko nykytasoinen perintöverotus kohtuullinen vai kohtuuton, kun otetaan huomioon, että valtaosa perinnön saajista on noin 50-60-vuotiaita lapsia. 

On aivan selvää, että nuorten leskien ja heidän alaikäisten lastensa perintöveroa tulee keventää. Nuori leski pienten lasten kanssa on ahdingossa, kun kuolema on vienyt toisen huoltajan. Kevennys voisi tapahtua lesken saamaa verovähennystä korottamalla nykyisestä 90 000 eurosta esimerkiksi 120 000 euroon ja alaikäisen lapsen vähennystä 60 000 eurosta esimerkiksi 90 000 euroon.  Tällöin perintöveroa ei juurikaan menisi, koska nuorella lapsiperheellä yleensä on varallisuuden lisäksi velkaa.

Hieman epävarmalta tuntuu ajatus, että koko perintöverosta luovuttaisiin. Sen tuoton, yli 700 miljoonaa euroa vuodessa, korvaaminen muilla veroilla on vaikeaa. Tuskin ainakaan työn ja yrittämisen verotusta on järkevää kiristää.  Toisaalta julkiset menopaineet ovat mittavat, joten leikkauslinjallakaan ei helposti ratkaisua löydy.

Sekään peruste, että perintö on hankittu kertaalleen verotetulla tulolla ei aivan relevantti ole. En minä maksanut vanhempieni veroja yhtään eivätkä lapseni ole maksaneet minun verojani. Varallisuuden arvonnoususta en ole edes itse veroa huomannut maksaneeni. Perintö tulee yleensä ilman omia ponnistuksia toisin kuin melko raskaasti verotettu palkka- tai yritystulo, joiden eteen monen pitää vuodattaa monta hikipisaraa vuosikymmenten ajan. Kateudesta ei tässä ole kysymys.

Todettakoon vielä, että oma tilanteeni on se, että jos vaimoni ja minä elämme noin 85-vuotiaiksi, kaksi lastamme saavat meiltä perinnön ollessaan juuri 60- ja 58-vuotiaat. Heillä tuskin on siinä vaiheessa velkaa tai huollettavia. Talous lienee kummallakin kunnossa ja kohtuullinen eläketurva hankittuna lähestyvän vanhuuden varalle.  Voisimme siis luovuttaa perinnön suoraan lastenlapsille, jotka ovat tuolloin 25-31-vuotiaita ja elämä kaikkine haasteineen, myös taloudellisine ja perheenperustamiseen liittyvine, edessä.

Tällaisia ajatuksia on herännyt seuratessani viime aikoina käytyä perintöverokeskustelua. Toisenlaisiakin näkemyksiä on ja niistä on hyvä keskustella. Oma lukunsa on testamentin käyttö, jota en tässä yritäkään pohtia.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Perintöoikeus tulee romuttaa, mikäli lapsi ei ole osallistunut vanhempiensa varallisuuden kasvattamiseen.
Kuoleva testamentatkoon omaisuutensa sataprosenttisesti kenelle haluaa.

Toimituksen poiminnat