Toimin nasta! Asiaa

Maatalouden kriisi on nyt fakta

 

Suomi neuvotteli Euroopan unionin (silloin EY) jäsenyydestä 1993-94. Vaikeimmat kysymykset olivat maatalous ja aluepolitiikka. Ei ihme, koska EU on maailman suurin maatalousrahasto ja myös koheesiopolitiikka on sen keskeinen osa. Toisaalta Suomessa oli Keskusta-johtoinen Ahon hallitus, jolle maatalous ja aluepolitiikka vielä tuolloin olivat tärkeimmät asiat.

 

Maatalousneuvottelut epäonnistuivat. Etelä-Suomea koskeva artikla 141 jäi tulkinnanvaraiseksi ilman pysyvyyttä. Se oli kipeä paikka silloiselle ulkoministeri Heikki Haavistolle, kepu. Pääministeri Aho sen sijaan nieli sen ja rakensi ns. kansallisen tukipaketin, jonka avulla ja erollaan uhkaamalla runnoi liittymissopimuksen läpi Keskustan puoluekokouksessa.

 

Olin EU-jäsenyysneuvotteluja johtaneen ministeriryhmän jäsen. Vastustin kehnon sopimuksen hyväksymistä. Pidin parempana Euroopan talousalueeseen kuulumista. Siihen Suomi oli liittynyt vuoden 1994 alusta. Norja jäi siihen ja Ruotsikin olisi todennäköisesti jäänyt, jos Suomi olisi sen valinnut. Pohjoismainen yhteistyö olisi ollut ja olisi nyt erinomainen rauhan ja hyvinvoinnin perusta!

 

Keväällä 1995 Paavo Lipponen, sdp, muodosti sinipunahallituksen. Ensi töikseen se purki ja romutti maatalouden kansallisen tukipaketin. Alkoi viljelijöiden ja maaseudun raaka alasajo. Seuraavaaksi Lipponen Sauli Niinistön, Claes Anderssonin ja Pekka Haaviston kanssa runnoi Suomen ainoana Pohjoismaana yhteisvaluutta euroon. Kepu ja mm. minä äänestimme vastaan. Kansalta ei asiaa kysytty. Hallitus teki vakavan virheen.

 

Vuonna 2004 EU:iin liittyi 10 uutta jäsenmaata. Mukana olivat mm. Baltian maat, Puola ja Unkari. Kaikki kommunismin runtelemia, mutta olosuhteiltaan erinomaisia maatalousmaita. EU:n tukien osalta niille luotiin 10 vuoden siirtymäaika. Vasta vuonna 2014 ne pääsivät täysien tukien piiriin.

 

Jokaisen EU:n rahoituskehyskauden neuvotteluissa Suomen maatalous on kokenut vakavia takaiskuja. Pahin oli 10 vuotta sitten, kun maataloustukia leikattiin rajusti ja lisättiin maaseudun kehittämisrahoja.  Viljelijät eivät taloudellisesti hyötyneet siitä, että maaseudun maisemia ja maitolaitureita paranneltiin. Tulot putosivat. Samalla byrokratiaa lisättiin.

 

Seuraavaksi poistettiin maitokiintiöt viisi vuotta sitten. Se oli vakava isku maakuntien päätuotantosuunnalle. Ahdinko syveni ja luopuminen kiihtyi.

 

Samaan aikaan maitokiintiöpoiston kanssa Baltian maat, Puola, Unkari ja muutama muu jäsenmaa sai täydet EU-tuet maataloudelleen, joka oli jo kehittynyt kommunismin tuhoista. Tuotanto kasvoi. 

 

Vuosi 2014 oli Suomen maataloudelle kriittinen myös siksi, että silloin EU iski Venäjälle talouspakotteet, joista suomalainen viljelijä sai kaikkein kovimman laskun.  EU korvasi menetyksiä muutamalla miljoonalla, kun tappiot ovat satojen miljoonien luokkaa.

 

Vuonna 2016 Suomessa luovuttiin valtion satovahinkokorvausjärjestelmästä. EU vaati luopumaan! Viljelijät jäivät luonnon armoille!

 

Luonto olikin armoton jo vuonna 2017, jolloin sadekesä tuhosi sadon laajalti. Seuraavana kesänä ankara kuivuus teki saman. Viljelijät ajautuivat syvään ahdinkoon. Korvauksia ei annettu.

 

Kaikki todelliset keinot pelastaa suomalainen talonpoika ahdingosta vaatii EU:n komission hyväksynnän. Byrokraatit pohtivat Brysselissä, mitä saamme tehdä. Tulos on ollut laiha. Pieni energiaveron alennus on toteutunut pitkän viiveen jälkeen.

 

Mitä on edessä?

 

Komissio antoi esityksensä EU:n seuraavan rahoituskauden kehyksiksi kesäkuussa 2018. Niissä jälleen isketään rajusti suomalaiseen viljelijään. Näkymät ovat karut.  Ellei sitten ajatella niin, että Suomi ei tarvitse omaa maataloutta, elintarvikeomavaraisuutta, kriisivalmiutta, elävää maaseutua ja kymmeniä tuhansia elintarviketalouden työpaikkoja. 

 

Maaseutu autioituu nyt vauhdilla. Kiinteistöjen arvot alenevat, velat eivät. Keskittäminen on voimissaan. Palvelut katoavat maaseutukunnista ja jopa kirkonkylistä. Nuoret hakeutuvat kaupunkeihin. 

 

Nyt joulun edellä eduskunnan budjettikeskustelussa myös Keskustan edustajat puhuivat avoimesti maatalouden kriisistä. Tähän asti ovat puhuneet vain vaikeuksista.

 

Kriisi ei ratkea tilapäisillä tempuilla. Tarvitaan pysyviä ratkaisuja. Yksi sellainen on elintarviketalouden tulolaki, jolla viljelijälle taataan oikeudenmukainen osuus tuotteen hinnasta. Nyt teollisuuden ja kaupan valta on ylivoimainen ja alkutuottaja on orjan asemassa.  Lailla on kiire!

 

Mitä tekee Sipilän Keskusta-johtoinen hallitus?  Mitä seuraava hallitus, jossa tuskin maaseutuväestöä (edes puheissaan) edustavia puolueita on?  Tuhoisaa EU:ta ihannoivia sitäkin enemmän!

 

Niin, mutta ovathan vaalit vielä edessä. Valta on kansalla!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän TapioUkkola kuva
Tapio Ukkola

"...Keväällä 1995 Paavo Lipponen, sdp, muodosti sinipunahallituksen. Ensi töikseen se purki ja romutti maatalouden kansallisen tukipaketin. Alkoi viljelijöiden ja maaseudun raaka alasajo. Seuraavaaksi Lipponen Sauli Niinistön, Claes Anderssonin ja Pekka Haaviston kanssa runnoi Suomen ainoana Pohjoismaana yhteisvaluutta euroon. Kepu ja mm. minä äänestimme vastaan. Kansalta ei asiaa kysytty. Hallitus teki vakavan virheen. "

Tämän älynväläyksen seuraamusta saamme nyt ihmetellä. Kenen etua on maataloutemme alasajo? No, miettiköön kukin tahollaan.

Nyt olisi korkea aika toimia vastakkaiseen suuntaan. Me kuluttajat voimme tahollamme vaikuttaa maataloutemme pelastamiseen. Poliitikot eivät siihen taida pystyä.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

"Kenen etua on maataloutemme alasajo?"

Tuota pitää kysyä Keskustalta ja Kokoomukselta!

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Sosialidemokraattien viha maaseutua ja maanviljelijää kohtaan on pitkäkestoista. Arvo Salo tuo SDP-n kulttuuriministeri taannoisessa Kalevi Sorsan hallituksessa heitti sloganin "tapa talonpoika päivässä on toteutunut perin juurin ja joku jatkoi vielä että parhaana päivänä tapa kaksi talonpoikaa.

Tänäpäivänä kun katsoo vaikka Helsingin kokoomusperäisen pormestarin Jan Vapaavuoren liihottelua punavihreiden apulaispormestarittareiden kukkona jossa visioistaan C21 suunnitelmaa jossa maaseudun ihmiset eritoten maanviljelijät ovat vain palvelu ihmisiä parempiosaisille city luokalle.

Voi sitä vihan lietsontaa puhutaan tukijusseista jopa on jonkinsortin maan viljelijää kuvaava tv ohjelma "maajussille morsian" jolla luodaan kuvaa vähän yksinkertaisista navettatien kulkijoista kuten Helsinkiäinen sosialidemokraatti kuntapolitikko Eveliina Heinäluoma blogissaan toteaa.

Toimi Kankaanniemeltä on tullut hyviä muistelu blogeja useasta eri asiasta kuten Lipposen hallituksen taitettu työeläkeindeksi, kaivoslaki ja nyt tämä Lipposen hallituksen romutuksen maanviljelijöitä kansallisesta tuesta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kummallisen kaukaa haette maaseudun ja maatalouden alas ajajia. Tämä Sipilän hallitus lienee kaikkein maaseuvihamielisin, mitä on ollut.

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Kirjoitin nuo asiat omasta muistista 25 vuoden ajalta. Eivät ne siis kauhean kaukaisia ole.

Huomattavaa on se, että Keskusta oli johtava hallituspuolue 1991-95 ja 2003-2011. Noina vuosina maatalouden kannalta tuhoisimmat päätökset tehtiin. Myös maatalousministerinä oli keskustalainen.

Toki vuosina 1995-96 Keskusta oli oppositiossa ja Lipposen hallitus romutti kansallisen tukipaketin.

Maataloutemme synkin vuosi oli 2014,jolloin tuli rajujen tapahtumien suma. Vallassa olivat Kokoomus ja Sdp.

Viimeiset 25 vuotta ovat olleet maatalouden alasajon aikaa. Surullista.

Nyt näkymät ovat aiempaakin synkemmät.

CAP tarkoittaa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa ja se tarkoittaa, että meillä ei ole omaa päätösvaltaa.

Ennusteeni on se, että 5-10 vuoden kuluttua meillä ei ole omaa ammattimaista maataloutta, vain harrastelijoita.

EU-intoiset puolueet Kokoomus, Sdp, Keskusta, Vihreät ja Rkp ja EU-valtaan alistuneet Vasemmistoliitto ja Kd eivät muutosta halua, päinvastoin ajavat liittovaltiomallia.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Kannattaa muistaa se tosiasia, että vaikka Suomi miten kuuluu EU:hun (josta soisin Suomen eroavan), Suomi ei ole metriäkään lähempänä Keski-Eurooppaa eikä Suomen kasvukausi ole pidentynyt yhtään.

Logistisesti olemme edelleen yhtä kaukana muista kuin ennenkin. Vaikka ruuantuotanto Suomessa on kalliimpaa kuin muualla, se tapahtuu kuitenkin siellä missä me itsekin olemme - Suomessa, lähellä suomalaisia ruokapöytiä.

http://johannasirenkaplas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Lisätään tähän myös se, että EU ei ole puolutusyhteistyön liittouma. Tämä tosiasia näyttää unohtuvan kerta toisensa jälkeen.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Toimi on sen verran kauan ollut mukana, että annan (maatalousmiehenä) hänelle pisteet mielenkiintoisesta yhteenvedosta ja näkökulmasta. Juuri tuollaisista se kokonaiskuva rakentuu. Erityisesti Niinistön ja Lipposen into liittyä euroon on ollut kerrassaan valtava virhe.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset