Tiedustelulakien ja soten kaatuminen ei olisi katastrofi

 

Vaalikauden loppuviikot ovat aina ruuhkaisia. Neljä vuotta sitten hallituspuolueiden edustajat äänestivät omia esityksiään vastaan. Äänestäjille jäi touhusta sekava mielikuva. Se näkyi vaaleissa.

 

Nyt tilanne on samankaltainen. Maakunta-sote ja tiedustelulait ovat sotkussa. Perustuslakivaliokunnassa näyttää olevan neljä mietintöä odottavaa ja noin 30 lausuntoa odottavaa hallituksen esitystä. Lisäksi sinne palaavat molemmat tiedustelulakipaketit.

 

Aikaa on kaikkiaan neljä viikkoa. Mietintöjen pitää olla valmiina kolmen viikon kuluttua, jos aiomme pysyä luvatussa aikataulussa. Vaalitauon on sovittu alkavan 15.3.2019.  Osa asioista ei valmistu. Ne raukeavat vaaleissa.

 

Lisäbudjettikin on tulossa ensi viikolla.

 

Valmistuvatko tiedustelulait ja maakunta-sotelakipaketin keskeiset osat?  Tämä on isoin kysymys.

 

Tiedustelulakiesityksiä kiiteltiin vuolaasti tammikuussa, kun ne olivat lähetekeskustelussa. Ne oli valmisteltu edustaja Tapani Töllin johtamassa parlamentaarisessa työryhmässä hyvin, totesivat monet. 

 

Omalta osaltani pidättäydyin liiasta kehumisesta siinä vaiheessa, koska tiesin, että ne koskettavat äärimmäisen herkkiä asioita. Yksilön suoja ja muut perustuslain ydinasiat ovat niissä sääntelyn kohteina. 

 

Sotilastiedustelun osalta pidän uutta lainsäädäntöä erityisen tärkeänä. Siviilitiedustelukin on tärkeää lailla säätää, mutta sen osalta on oltava erityisen huolellinen. Tästä onkin nyt kysymys, kun niistä tehdyt mietinnöt palautettiin takaisin puolustus- ja hallintovaliokuntiin ja edelleen perustuslakivaliokunnan tutkittaviksi.

 

Mikään katastrofi ei ole se, jos tiedustelulait jäävät uudelle eduskunnalle. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu.

 

Maakunta-sotelakipaketti on kokonaisuudessaan noin 4000 sivua paksu, vaikeaselkoinen esitysnippu. Siinä on muutama  (3-4) keskeinen runkolaki ja kymmeniä ns. liitelakeja. Kokonaisuuden arvioiminen on haastavaa. Vielä haastavampaa on arvioida jokaisen yksityiskohdan toimivuus ja vaikutukset. 

 

Valiokunnat, niin jäsenet kuin valiokuntaneuvokset, ovat äärimmäisen paineen alla. Kohtuuttoman. Asiantuntijat ovat erimielisiä. Poliittinen paine on suuri. Maakunnissa odotetaan tuloksia. Vaalit ja äänestäjät hengittävät niskaan. Hallitus hermoilee.

 

Maakunta-sote-uudistus on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että huonoja lakeja kannattaa säätää. Iso työmäärä on tehty ja siksi tulostakin odotetaan.  Hallitus on käyttänyt jo satoja miljoonia euroja hankkeeseen, vaikka lait ovat säätämättä.  Lieneekö koskaan ennen tapahtunut näin?

 

Jos perustuslakivaliokunta asettaa vaikeasti toteutettavia muutosvaatimuksia, kuten oletan, hanke kaatuu siihen.  Jos ei aseta niin sosiaali- ja terveysvaliokunta tekee korjaukset ja täysistunto äänestää laeista maaliskuun toisella viikolla. 

 

Minkäänlaista varmuutta maku-soten läpimenosta täysistunnossa ei ole.  Paljastunut vanhustenhuollon järkyttävä tila ei helpota edustajien äänestämistä uudistuksen puolesta. Vaalit tuovat lisätuskaa.

 

Jos sote kaatuu, se johtaa valtaosassa nykyisiä sairaanhoitopiirien alueita luomaan kuntayhtymäpohjaisen ratkaisun vapaaehtoisesti. Se ei ole lainkaan niin huono malli kuin annetaan ymmärtää. Sillä saadaan koko terveydenhuolto leveiden hartioiden varaan. Integraatio toteutuu. Palveluista päättävät kuntien valitsemat valtuutetut. Maakunnan laajuiset piirit ovat väkevä vastapuoli yksityisille sote-yhtiöille. Julkinen sektori on isäntä, kansainvälisetkin yhtiöt renkejä. Rahoitus tulee kuntien kautta.

 

Tärkeää on se, että voimassa on ns. rajoituslaki, jolla kuntia kielletään ulkoistamasta yli 30% sotepalveluistaan. Tämä laki on voimassa ensi vuoden loppuun. Sen jälkeen sitä voidaan jatkaa, ellei uutta sote-mallia ole löydetty.

 

Uutta mallia kannattaa nyt tehtyä työtä hyödyntäen etsiä. Viisasta on tehdä valtakunnallinen ratkaisu parlamentaarisen komitean tai työryhmän toimesta. Näin se saadaan maaliin.

 

Ei siis mitään paniikkia.  Sekä tiedustelulait että maakunta-sotelait tulee tehdä huolella. Lopputulos on tärkein.

 

On selvää, että näiden suurten uudistusten kaatuminen olisi valtava arvovalta- ja uskottavuustappio hallituspuolueille.  Keskusta ei saisi vuosisataista tavoitettaan maakuntahallinnosta eikä Kokoomus saisi yksityisille sote-yhtiöille monien miljardien kasvavaa, veronmaksajien rahoittamaa, loputonta markkinaa.  Ei ihme, että peli on nyt kovaa.

toimikankaanniemi
Perussuomalaiset Jyväskylä

Olen ollut kansanedustaja vv. 1987-2011 ja 2015 alkaen edelleen. Ministerinä (UM ja STM) olin vv. 1991-94. Olin kaikkien ministerivaliokuntien ja monien työryhmien jäsen. Eduskuntatyössä ollessani olen ollut liki jokaisen valiokunnan jäsen tai varajäsen jossakin vaiheessa.
Olen valtiovarainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Lisäksi olen Eduskunnan ja Kansaneläkelaitoksen tilintarkastaja sekä Finnfund Oy:n hallintoneuvoston jäsen.
Tulin ylioppilaaksi Vammalan yhteislyseosta ja opiskelin Tampereen yliopistossa kunnallistutkinnon pääaineena kunnallisoikeus. Opiskelun jälkeen olin kunnallisvirkamiehenä noin 12 vuotta 1975-87.
Uuraisten kunnanvaltuuston puheenjohtajana olin vv. 2001-2014. Lisäksi olin Keski-Suomen maakuntavaltuutettu ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymän valtuutettu saman ajan. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen ja Kehitysyhtiö Jykes Oy:n hallituksen jäsen sekä Vitapolis Oy:n hallituksen puheenjohtaja olin 2013-2014.
Nykyisin olen Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen ja Keski-Suomen maakuntavaltuuston varajäsen. Edelleen olen Suomen Kuntaliiton hallituksen ja työvaliokunnan jäsen sekä Kuntaliitto Holding Oy:n ja Suomen Kuntasäätiön hallituksen jäsen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu