Maatalous keskittyy ja riskit kasvavat
Suomessa oli viime vuonna 62 767 maatilaa. Määrä väheni vuodessa 1 400:lla. Kymmenessä vuodessa määrä on pudonnut runsaalla viidenneksellä. Kotieläintilojen määrä on vähentynyt eniten. Keskimääräinen tilakoko on jatkuvasti kasvanut. Viljelijöiden keski-ikä on kolme vuotta korkeampi kuin vuosituhannen alussa. Nyt keski-ikä on 50,6 vuotta.
Suuruuden tavoittelu on vallannut kaiken Suomessa. Samalla se on merkinnyt keskittymistä. Suuret kunnat, valtavat kauppakeskukset, valtion palveluiden keskittäminen maakuntakeskuksiin, isot liikenneasemat ja monet muut suuret keskittymät ovat vyöryneet nopeasti yli maan. Pienet ovat jääneet jalkoihin. Maatalous on samassa junassa.
Maatilojen osalta suuruus on merkinnyt maaseutukylien autioitumista. Kun ennen kylässä oli 10-20 pienehköä maatilaa, nyt on yksi tai enintään muutama teollisuustyyppinen tuotantolaitosmaatila. Pellot ovat hajallaan pieninä paloina. Viljelijöillä on usein isot velat ja riskit. EU-byrokratia voi hyvin ja tarkastajia liikkuu mittailemassa aareja.
Paluuta entiseen ei ole eikä tarvitsekaan olla. Mutta kotimaisen ruuan tuotanto pitää turvata. Se on yhtä tärkeää kuin maanpuolustus ja energiahuolto. Kansa, jolla ei ole kohtuullista omavaraisuutta keskeisissä tuotteissa kaikissa oloissa, ei ole itsenäinen. Siksi tilakoon jatkuva kasvaminen voi sisältää monia riskejä. Viljelijöiden jaksamisesta pitää kantaa huolta. Siinä tehtävää tuleville vuosille.
Hälytyskellojen olisi pitänyt soida aika päivää. Reaalimaailmassa nuo luvut ennakoivat kansallista katastrofia.
Velka on se työkalu, joka pitää viljelijän nöyrästi talutusnuorassa. Systeemi on niin avoimen järjetön, että jatkajia on lähes mahdoton löytää. Ammattitaito katoaa.
Viljelijöitä on niin marginaalisen vähän, että ei heitä tarvitse kuunnella. Ruokahan tulee marketista.
Maanviljelijöiden kohtelu on kansallinen häpeäpilkku. Jos seuraukset olisivat yleisesti ymmärrettyjä, ääni kellossa olisi toinen.
Vasta nälkä opettaa. Seuraava elintarvikekriisi on käsillä parin vuoden sisällä, jos EU:n talous romahtaa ja inflaatio nostaa energian hinnan pilviin… ja näinhän siinä tulee käymään.
Ilmoita asiaton viesti
”Ulkoministeriön maatalouden ja maaseutukehityksen neuvonantaja Sanna-Liisa Taivalmaan mukaan ruokaturvatilanne on nyt takavuosia paljon parempi.”
Tilakoon kasvattaminen ei olekkaan huono juttu…
Ilmoita asiaton viesti
Virallisesti näin.
Elintarvike- ja energia-alan yritysten ja maatilojen kanssa työskentelevänä olen ihmetellyt pari kymmentä vuotta, miten on mahdollista, että julkisuuteen tuleva tieto on jatkuvasti enemmän tai vähemmän ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa.
Tilakoon kasvu on tapahtunut pääosin velkavetoisesti ja alan kannattavuus on jo niin heikolla tasolla, että se alkaa nopeasti mureta reunoistaan, jos ja kun inflaatio lähtee laukkaan ja energian hinta nousee. Nythän näin tapahtuu ja aika moni viime vuonna lopettaneista oli jo konkurssin seurausta. Tänä vuonna odotan aika samanlaista poistumaa, mutta ensi vuonna tilanne ryöstäytyy täysin käsistä.
Maatalous on kaikesta huolimatta ala, jossa vaaditaan kovaa ammattitaitoa. Pelkään, että se tullaan hukkaamaan samalla tavalla kuin 90-luvun laman yritysten alasajossa tapahtui.
Maataloussektorilla muhii myös piilevä terveyspommi, joka on seurausta maatalouden kemikalisoitumisesta 60-luvulta lähtien. Siitä ei puhuta mitään, vaikka tuore tutkimusaineisto on jo erittäin hälyttävää. Amerikkalaiset ovat tässäkin meitä edellä ja ovat jo nyt maailmanhistorian sairain kansakunta. Sielläkin varoitushuudot kaikuvat edelleen kuuroille korville.
Olen jonkin verran käsitellyt aihetta blogeissani ja magneettimedia on julkaissut pari aiheeseen liittyvää artikkeliani. Muualle en ole niitä edes tarjonnut, kun esim. Aamulehti totesi toimituspäällikön suulla, että heillä ei ole kompetenssia ottaa kantaa asiaan, joten sitä ei voida julkaista.
Palaan aiheisiin, kun ehdin käymään lisää tutkimustietoa lävitse. Tutkimustuloksetkin ovat hyvin ristiriitaisia, joten edistyminen on hidasta. Olen julkituonut vain sellaisia tuloksia, missä useat tutkimushaarat viittaavat samaan lopputulokseen, joka on vielä käytäntöön sovellettavissa. Matkan varrella eniten ihmetystä herättää se suuri tutkimusten määrä, jossa lähtötekijöiden määrittäminen on ollut puutteellinen tai asettelu on sellainen, että tutkimuksen lopputulos on ollut ennalta selvä. Ei herätä luottamusta se.
Ilmoita asiaton viesti