Iloa, eloa ja älyä! Kansamme parhaaksi!

E-ongelmia veronmaksajien piikkiin

Suomi oli 1990-luvulla tietotekniikan suurvalta. Tai ainakin näin uskottiin. Tietokoneet ja kännykät levisivät nopeasti. Jonkin verran sisältöjä syntyi. Lipposen I hallitus panosti kehitykseen. Jotkut silloiset ministerit olivat innostuneita.

Jo Lipposen II ja ennen kaikkea Vanhasen hallitukset unohtivat koko tietoyhteiskunta-asiat. Kehitys pysähtyi. Yksityisellä puolella se tosin jonkin verran eteni. Mm. pankit olivat aktiivisia ja melko onnistuneesti.

Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä muutamassa Uudenmaan kunnassa. Pieleen meni ja koko ajatus pantiin pakastimeen. Kela hankki kalliit järjestelmät. Nekään eivät onnistuneet. Väestörekisterikeskus yritti markkinoida uutta henkilökorttia, mutta sekin kuivui kokoon.

Vielä 2010-luvullakaan eivät sähköiset järjestelmät pelaa. Valtion Rautatiet ei saa lippu-uudistusta toimimaan. Sähköinen resepti, josta on puhuttu vuosikausia, ei ole onnistunut tai ainakin on hankaluuksia. Terveydenhuollon järjestelmät ontuvat yhä. Laajakaistahanke on liki umpikujassa.  Esimerkkejä löytyy varmasti enemmänkin.

Valtiontalouden tarkastusvirasto moittii siitä, että valtionhallinnossa tietojärjestelmiin on tuhlattu satoja miljoonia euroja veronmaksajien varoja. Kuntapuolella on käynyt samoin. Rahaa on palanut ja systeemit ontuvat.

Yksi iso ongelma on julkisella sektorilla ollut se, että mikään riittävän korkea taso ei ole asiantuntevasti johtanut ja koordinoinut tietoyhteiskuntakehitystä. Jokainen hallinnonala on itse yrittänyt selvitä ja monet epäonnistuneet.

Viime kevään hallitusneuvotteluissa saatiin ohjelmaan teksti, joka pitäisi toteuttaa kiireesti, jotta homma saadaan kuntoon ja rahan palaminen loppumaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat