Hävinneiden hallitus jatkaa. Muuta vaihtoehtoa hallituspuolueilla ei ole. Edes vakavasti töpännyttä ministeriä ei heitetä ulos. Ei, vaikka hän vei pääministeriltäkin muhkean palan uskottavuutta. Yhdenkin puolueen lähtö horjuttaisi herkkää kokonaisuutta.
Uudet vaalit pelottavat. Toivo siitä, että kolmen vuoden kuluttua Kreikka ja muut "hulttiot" ovat jaloillaan ja Suomen talous kohentunut, pitää porukan uskossaan vahvana. Uskoa ja toivoa siis elätellään, mutta pakko korvaa rakkauden.
Koko hallitus ja yksittäiset ministerit istuvat paikoillaan niin kauan kuin heillä on eduskunnan luottamus. Itse toki voivat erota, oma puolue voi panna "kiertoon" ja eduskuntavaalien jälkeen on eron aika. Näin se menee.
Eilen vaadin maltillisesti, mutta selkeästi, että puolustusministeri Stefan Wallinin olisi syytä jättää paikkansa. Syy olisi se, että hän ei puhunut totta kansalle eikä eduskunnalle, jonka luottamus hänen pitää omata. Minun erityistä luottamustani hän ei tarvitse.
Välikysymys on Perustuslain 43§:n mukainen, vähintään 20 kansanedustajan tekemä valtiopäivätoimi. Sillä pyritään - tai ainakin pitäisi pyrkiä - kaatamaan hallitus. Viimeksi hallitus on kaatunut välikysymykseen vuonna 1958. Välikysymyksiä on kuitenkin tehty senkin jälkeen keskimäärin 5-8 vuodessa. Yleensä aika merkittävistä asioista, joskus pienehköistäkin kuten Kokoomus teki 1980-luvun puolivälissä Lievestuoreen yksityisen, pienen sellutehtaan lopettamisesta.
Kehittyneimmätkin euromaat ovat vaikeuksissa, kun kilpailukyky jatkuvasti heikkenee. Näin Suomessakin. Miten sitten joku uskoo, että Kreikka voisi selvitä valtavista veloistaan! Ei niitä makseta oliiveilla, juustoilla tai lampailla. Luonnonrikkauksia ei juurikaan ole. Matkailustakin pääosan vievät (halpa)lentoyhtiöiden omistajat ja hotelliketjut, jotka tuskin ovat edes kreikkalaisten omistamia. Laivanvarustus on historiaa. Laivat omistajineen ovat rekisteröityneet mukavampiin maihin.
Vuona 2005 Vanhasen hallitus aloitti yllättäen ja ilman minkäänlaisia tutkimuksia ja perusselvityksiä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, paras-hankkeen. Sdp halusi silloin kuntarakenneuudistuksen, Keskusta palvelurakenneuudistuksen. Syntyi puitelaki ja koko homma heitettiin kuntiin toteutettavaksi. Ei syntynyt mitään järjellistä. Porkkanarahat johtivat epäonnistuneen aluepolitiikan vauhdittamana kuntaliitoksiin. Sen sijaan palvelurakenteet unohtuivat ja peruspalveluiden alasajo on ollut kiihtyvää.