Toimin nasta! Asiaa

Kaikki blogit puheenaiheesta Mielenterveystyö

Kun masennuksesta tulee ystävä.

Tänään junassa lähellä istuva nainen ihmetteli puhelimeen isoon ääneen sitä, millainen ihminen sairastaa masennusta. Tämä lause johti ajatusketjuun, jonka avaan teille sunnuntain kunniaksi.

Ai millainen? Ihan tavallinen ihminen, yleensä herkkä, sellainen, jonka jokin elämän osa-alue ei välttämättä ole mennyt putkeen. Sellainen, joka hymyilee, painaa ja puristaa, sellainen josta ei millään näkisi sitä ulos, ellei tietäisi. Sellainen joka itkee, tai sellainen joka ei itke.

Sellainen, kuten minä.

Kenen tukijoukoissa sinä seisot?

Pahoinvointivaltio. Niin tätä valtiota nykyään voi nimittää.

Nuoret syrjäytyvät eivätkä saa apua. Julkisen terveydenhuollon terapiaan jonot ovat pahimmillaan vuosia ja ihmiset pyritään hoitamaan lääkkeillä ilman todellista ymmärrystä pahoinvoinnin syistä. Valtio ei hoida masennuksen syytä, se hoitaa oiretta lääkityksellä. Toivotaan, että ongelma katoaa itsestään. Noh, yllätytkö, kun sanon ettei se katoa itsestään?

IKÄVÄ!

Yhteiskunnallisen ongelman ydin on tässä:

Viranomaisten pitäisi tehdä yhteistyötä.

On turha pompottaa syvästi masentunutta ihmistä luukulta toiselle, kun siitä ei mitään kostu.

Tulee vain sellainen tunne, että on tarkoituskin tappaa ihan suoriksi sanottuna.

Minun pojallani Iiro Arvolalla oli syvä masennus. 

Psykiatriassa ja diagnostiikassa tarvitaan todella uusia tuulia

   Jani Kajanoja kirjoitti äskettäin todella tärkeän avauskirjoituksen näille palstoille. Kunpa se osuisikin päätösvaltaisten tietoisuuteen! Psykiatriset diagnoosit on tarkoitettu ihmisen auttamiseen mutta sellaiseenhan niitä ei läheskään aina käytetä. Psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja negetiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syiden jäsentämisestä on  hyvin vaikeata saada asiallista keskustelua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä