Toimin nasta! Asiaa

Kaikki blogit puheenaiheesta Identiteetti

Vihreät unohtaneet identiteetin merkityksen

Pride-viikolla yhteiskunnallinen keskustelu on keskittynyt erilaisiin sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitteleviin identiteetteihin. Poliittisten puolueiden joukossa vihreät ovat olleet tässä keskustelussa päänavaajia ja tärkeitä edelläkävijöitä. Ihmisten omalle identiteetille on meidän jokaisen pystyttävä antamaan sille kuuluva arvo. Valitettavasti vihreiden ideologiassa kaikilla identiteeteillä ei ole samanlaista arvoa.

Rekisteröidyt identiteettiyhteisöt

Toisaalla ihmeteltiin joidenkin ihmisten sitoutumista puolueeseen. Siinä uskoisin olevan kyse identiteetistä, toisille puolue x on osa identiteettiä, toisille saman puolueen jäsenille taas ei juurkaan. Vaan esimerkiksi väline päästä hillotolpalleen tjsp.

Lisäksi aina siellä täällä näkyy vaatimuksia muuttaa maamme uskonnollisia oloja.

Mitä apulaispormestari Nasima Razmyar oikein tarkoittaa?

Sosiaalidemokraattien tuleva kulttuuri- ja vapaa-ajan asioista vastaava apulaispormestari Nasima Razmyar kirjoittaa demokraatissa seuraavaa: "Suomalaisuus voi merkitä eri ihmisille eri asioita, eivätkä ne ole sen vähempiarvoisia. Suomen ei pitäisi olla vain jonkun rakentama ja joillekin tarkoitettu. Suomi ei ole kenenkään omistama."https://demokraatti.fi/suomi-ei-ole-kenenkaan-omistama-nasima-razmyar-ihailee-suomalaista-sisua/ .

Mitä on nationalismi?

Kultaisella 1970-luvulla Jokamiehen Listaa kuunneltiin National-merkkisestä kasettimankasta. Sieltä raikasi ”Lievestuoreen Liisan”, ”Hyppykeppimiehen” ja ”Kissa vieköön” -hittien lisäksi myös muuta kaupallista, ja niinpä Repo-radion jäsenkirjatoimittaja ajoi listaykkösen päälle usein uutislähetyksen.

Noitahistoriaamme

"Tulen Morsian" -draamaa on mainostettu paljon. Sen mainoksiin törmää kadunvarsillaa ja YouTubessa. Se keskittyy Ahvenanmaan noitavainoihin 1666 . Näkökulma on ainakin ennakkoviestinnän pohjalta sukupuolta korostava. Ja ilmeisesti kantaa otetaan niin että miehet sallivat toistensa pahat teot.

Mikä merkitys on Identiteetillä ulkopolitiikka keskustelussa

Harva ymmärtää mikä merkitys identiteetillä on, ulkopolitiikan keskustelussa.

Identiteetti ulkopolitiikka keskustelussa pitää olla tiedossa, keskustelun lähtökohtana.

Esimerkki:

Kirkosta ja lukutaidon ihmeestä

Internetissä on kiertänyt meemikuva. Siinä Mikael Agricolan patsaan kasvokuvan päälle on kirjoitettu yläpuolelle "Joidenkin mielestä kirkko on tuonut Suomeen vain huonoja asioita, kuten" ja alapuolelle "kirjoitus- ja lukutaidon". Sen lajityyppinä on erikoinen sekoitus ironiaa ja sarkasmia. Kikkana on, tietenkin, se että lukutaito ei ole juuri kenestäkään huono ominaisuus. (Tältä osin se on ironinen.) Tällä halutaan vahvistaa viestiä. Tehdä naurettavaksi sitä lausumaa että "kirkko ei tee mitään hyvää".

Vihdoinkin silmäni avautuivat

Julkisuudessa on päättäjien taholta hehkutettu monikultturisuutta. Olen pohtinut asiaa, ja tullut täysin päinvastaiseen lopputulokseen.

Jokaisessa valtiossa on vuosikymmenten saatossa kehittynyt oma kulttuuri, tavat ja identiteetti. Nyt alkanut kehitys on vakava uhka Suomen kansalaisten itselleen luomaa elämäntapaa ja kulttuuria kohtaa. Se on kuin heittäisi hiekkaa luistinradalle.

Vanha suomalainen sananlasku sanoo; mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Minusta tämä sananlasku kertoo selvästi sen, mitä ajanmittaan tapahtuu, jos alkanut kansojen vaellus saa jatkua.

Tytöistä ja prinsessoista

Anu Ubaud kirjoitti tänään Hesarissa otsikolla “Tyttö pukeutuu pinkkiin – ei tehdä siitä ongelmaa”. Tavallaan olen Ubaudin kanssa samaa mieltä siitä, että pukeutukoot tytöt kaikin mokomin pinkkiin, jos siitä tykkäävät. Niin sanottu “perinteinen” tyttömäisyys ei ole sen huonompi tapa ilmentää sukupuoli-identiteettiään kuin muutkaan tavat.

Asiahan ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen. Kyse on siitä, mitä pinkki prinsessatouhu kenellekin symboloi.

Miksi Karjalassa syntyneiden kuolinilmoituksia on Hesarissa niin paljon?

Miksi Karjalassa syntyneiden kuolinilmoituksia on Hesarissa niin paljon?

*

Kiinnitin sattumalta asiaan huomiota, sillä yleensä en lue kuolinilmoituksia.

Eräs etäisempi tuttava oli kuollut ja tulin seuranneeksi Helsingin Sanomien Kuolleita-palstaa.  Siellä se oli.

Jostain syystä aloin, saatuani näin pään auki, useammin seuraamaan noita sivuja, jotka tähän asti olivat tuntuneet melko etäisiltä.  Huomasin, että vainajien joukossa oli paljon karjalaisia. 

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä